4. Opiskelua ja uusi ihastus

Käännyin ympäri, ja näin nahkatakkisen, mustahiuksisen ja hiukan kyllästyneen näköisen teinipojan.
- VÄISTÄ, hän toisti kyllästyneesti ja kovalla äänellä. Katsoin häntä kummissani, mitä olin tehnyt? Oliko hän jostakin minulle vihainen? Väistin sivulle päin, ja katsoin häntä yhä. Poika mulkaisi minua. Että osaa olla röyhkeä, mietin kummissani.



Tämä kummallinen poika yhä mielessäni lähdin sisälle. Oikeastaan halusin tavata pojan uudestaan, ja kysyä mikä hänellä on minua vastaan? Miksi hän noin käyttäytyi, vaikkei koskaan edes ollut nähnyt minua? Inhoaako hän jo valmiiksi kaikkia uusia asukkaita jotka muuttaa Newarkiin? Mielessäni pyöri monta kysymystä samalla kun menin nukkumaan.



Aamulla heräsin jälleen kuuden aikaan. Olin saanut sen hieman ... ilkeän pojan mielestäni, sen sijaan mielessäni pyöri ruuanlaittostipendin saaminen. Vielä yksi ruuanlaittopiste, niin stipendi olisi minun! Sitä paitsi äiti toivoi kuollakseen, että saisin stipendejä, kun yliopistoon en suostunut menemään.



Aloinkin heti lukemaan ruuanlaiton saloja kokkikirjasta. Läksytkin olivat vielä tekemättä, mutta onneksi minulla oli vielä koko sunnuntai aikaa. Aamu alkoi sarastaa, enkä enää jaksanut keskittyä kokkikirjaan. Puutarhaamme ei oltu hetkeen aikaan hoidettu, joten päätin mennä kitkemään rikkaruohoja.



Tykkäsin hoitaa puutarhaa, autoin äitiäni mielelläni siinä hommassa. Jälleen kerran kun olin puutarhahommissa, takaani kuului pojan ääni.
- Öh ... moi, ja anteeksi, tuttu ääni sanoi, en tosin osannut yhdistää äänensävyä ja ääntä toisiinsa.



Käännyin kummissani hänen puoleen:
- Mitä sanoit? kysyin ihmeissäni.
- Että moi ja anteeksi, hän toisti nolona.
- Mi-mit ... Miksi .. Öh .. Häh? sanoin silmät lautasen kokoisina.
- Anteeksi, hän toisti hymyillen minun ihmeelliselle sönkötykselleni.
- Ai, vastasin tökerösti. Saman tien minua nolotti tyhmä sanan valintani. Toinen pyytää nolona anteeksi ja minä töksäytän että ai.
- Olin riidellyt mutsin kanssa ja halusin vain äkkiä kotoa pois ... Ei se sun vika ollut että olin töykeä, poika selitti katse maahan lukittuna. Olin vastaamassa taas 'ai', mutta yritin keksiä jotain fiksumpaa.
- Öm juu ei se mitään, sanoin vähintään yhtä tökerösti. Poika nauroi taas suloista nauruaan ja vastasi:
- Olen muuten Daichi Fuji, kutsu vaan Dakeks, hän sanoi hymyillen.
- Fuji ... hetkonen. Onko sulla veljeä? kysyin ja unohdin esitellä itseni.
- On, Masaya, hän vastasi hieman kysyvästi.
- MASA! Ai sä oot Masan veli! huudahdin. Masahan oli Yonan poikaystävä, ja Yona oli joskus puhunut Dakesta.
- Ai sä tunnet Masan? hän kysyi hymyillen. Nyt nolotti. Huudahdin ihan tietäväisenä että Masa ai joo! Enkä ollut edes ikinä nähnyt koko tyyppiä.
- No .. en oikeastaan. Mun kaverin poikakaveri kaiketi? sanoin nolona.
- Ai sä oot Yonan kaveri. Saanko kysyä että mikä sun nimi on? Daichi kysyi uteliaana.
- Ai niin, Adetta Dalstenne, sanoin nolona.



Juttelimme pitkän aikaa, eikä Dake vaikuttanutkaan lainkaan idiootilta tyypiltä - päinvastoin, hän oli oikein mukava.



Siirryimme hengailemaan pihallemme. Juttelimme kaikkea laidasta laitaan. Pian Dake kysyi hieman nolona:
- Tuota Ade ... hän aloitti.
- No mitä? kysyin hymyillen.
- Onko sulla poikakaveria? hän sanoi ja sanat ryöppysivät hänen suustaan. Miten se häntä kiinnosti? Mietin, mutta vastasin kuitenkin kohteliaasti:
- Ei ole, sanoin yhä hymyillen. Dake näytti kummastuneelta tähän vastaukseen.
- EIKÖ? hän sanoi silmät suurina.
- Öh ... ei? sanoin naurahtaen ja hieman kysyvästi, miten se noin ihmeellistä oli. Daichi katsoi minua yhä ihmeissään ja nyökkäsi sitten.
- Miten se noin ihmeellistä on? kysyin. Samassa Dakea näytti nolottavan.
- Öh ... ajattelin vaan että kai nyt tuollainen on jo varattu, hän sanoi katse muualla.
- Tuollainen? kysyin nauraen.
- Äh .. no tuollainen, hän sanoi hymyillen.
- Ai, ja mitä "tuollainen" tarkoittaa? kysyin uteliaana.



Hän nousi ylös, minäkin nousin. Minua nauratti; mitä ihmettä? Dake katsoi minua silmiin.
- Tuota ... hän jatkoi.
- Niin? sanoin hymyillen.
- Voi perse ku o vaikeeta, Dake sanoi naurahtaen.
- Jaa mikä? sanoin kummissani.
- Tämä, Dake sanoi ja ...



...suuteli minua! Se näyttikin olevan Daken ensisuudelma.



- Saanko kysyä että mitä toi tarkotti? kysyin ihmeissäni.
- Sitä että tykkään susta, Dake vastasi.
- Kävipä se nopeasti, eilen vielä vihoittelit mulle, vastasin kummissani.
- Ei muistella sitä, Dake sanoi ja suuteli minua taas. Mietin, että lasketaankohan tämä pettämiseksi? Olin pari päivää sitten suudellut Danielia, nyt olin Daken kimpussa ...
- Kuule Dake ... aloitin.
- Kerro Ade, hän sanoi hymyillen ja silitti poskeani. En tiennyt miten sanoa.
- Kun en varsinaisesti seurustele, mutta ...
- Mutta mitä? Dake sanoi yhä poskeani silitellen.
- Lasketaankohan tämä pettämiseksi, jos pari päivää sitten suutelin eri poikaa ja hän taitaa tykätä minusta ja ja ja ... olin ehkä hieman paniikissa. Dake vaan naurahti kevyesti.
- Ei se nyt noin vakavaa ole, hän sanoi hymyillen ja silitteli poskeani yhä. Oli niin lähellä etten repinyt hänen kättään pois poskeltani.
- Mm ... vastasin. En tosiaankaan tiennyt, kummasta pidin; Dakesta vai Danielista.



Pian siirryimme sisälle, en ehtinyt edes ulkovaatteita riisua kun hän vei minut sohvalle. Hittoon joku Daniel, Dake on kivempi, mietin istuessani Daken sylissä.



Pian me jo sitten muhinoitiin ... Pian Daken piti lähteä, joten hyvästelin hänet vastahakoisesti ja pääsin keskittymään koulutehtäviin. Daichi oli kyllä ihana, täytyy myöntää.



Danielin lähdettyä menin tekemään läksyjä. Halusin menestyä koulussa hyvin, joten kyllä minä kerran päivässä viitsisin läksyt tehdä. Läksyihin oli kuitenkin vaikea keskittyä, kun Dake oli mielessä ... Pitäisiköhän minun sanoa Danielille, ettei tästä tule mitään? Soittaisin hänelle heti huomenna.



Äiti tuli juttelemaan minulle kun olin katsomassa televisiota.
- Kuule Adetta, arvaa mitä? hän aloitti.
- Nooo... kysyin.
- Sinulle on myönnetty ruuanlaittostipendi ja apuraha! äiti huudahti.
- Ai, sepä kiva, vastasin ja yritin vaikuttaa iloiselta.
- Ajattelin että jos voisit ... äiti aloitti, tiesin heti mistä hän puhui.
- En mene yliopistoon! pistin vastaan.
- Adetta, kuuntele! hän huusi päälleni. Katsoin häneen vihaisesti, hän jatkoi:
- Sinä saisit paremman työpaikan, voisin vaikka maksaa sinulle sieltä oman talon, ei sinun asuntolaan tarvitse muuttaa. Ja jos sinulle tulee ystäviä ikävä, kutsu joku mukaan! Onko sinulla muuten poikaystävää? Kuvittele, päästäisin sinut asumaan mahdollisen poikaystäväsi kanssa kahden! Miltä kuulostaa? hän sanoi iloisesti. Se kuulosti kieltämättä täydelliseltä.
- Tuota ... on kyllä yksi, kenen kanssa haluaisin muuttaa, vastasin ja hymyilin. Äiti naurahti.
- Arvasin! Kuka? hän kysyi uteliaana.
- Daichi Fuji, vastasin. Äiti nyökkäsi.
- Ai se, tiedän hänet. Ihan mukava poika vissiin, no mutta. Kysy häneltä, äiti sanoi. Olin tutustunut Daichiin vasta tänään, mutta voisihan sitä silti ehdottaa.

----------------------

Tiedän, tästä tuli tällä kertaa todella lyhyt, mutta lupaan että seuraava osa on pidempi!
Meneekö Adetta yliopistoon? Jos menee, muuttaako Dake hänen kanssaan? Mitä mieltä Daniel on tästä? Selviää seuraavassa osassa. (;

3. Shoppailua ja ihastumista

Seuraavana aamuna lähdin taas tavalliseen tapaan kouluun meidän autolla. Toisaalta oli noloa kulkea tällaisella vanhalla auton romulla, kun muilla oli hienot liekeillä maalatut urheiluautot, mutta eipä ainakaan kukaan vielä ole tullut naureskelemaan ... ainakaan päin naamaa. Koulussa en nähnyt Danielia, mutta päätin soittaa hänelle koulun jälkeen.



Olin tehnyt ahkerasti töitä koulun eteen, ja koulun jälkeen huomasin opettajani nostavan keskiarvoni kymppiin! Koulussa olin sopinut Yonan kanssa, että lähtisimme tänään kaupungille shoppailemaan. En ollut vieläkään saanut muita kavereita, mutta onneksi Yonasta oli seuraa. Hän sentään jutteli, eikä tullut niitä ärsyttäviä ja ahdistavia hiljaisia hetkiä. Ehkä Yona osaisi auttaa minua ostamaan jotain kivoja vaatteita kaupungilta ...



Kun olin tehnyt läksyt, katsonut lempisarjani tv:stä ja syönyt hieman välipalaa - puhelin soi. Vastasin, ja arvatenkin siellä oli Yona.
- Moi Adetta! hän tervehti iloisesti.
- Moi Yona, vastasin pirteästi.
- Mehän sovittiin shoppailemisesta, niin nähtäiskö stadin tavaratalolla ihan pian? Yona kysyi pirteästi.
- Joo, tottakai! Lähden ihan pian ajelemaan sinne päin, vastasin.
- Okei, ostetaan sulle sitten paljon uusia vaatteita! Nähdään pian! Yona sanoi naurahtaen.
- Öh, moikka, säikähdin. Paljonko minun pitäisi ostaa uusia vaatteita?! Yona varmaan luulisi, että minulla riittäisi rahat tuhannen simeolonin farkkuihin ja hienoihin merkkipaitoihin.



Kun olin hieman siistiytynyt, lähdin autollamme stadia kohden. Oikeastaan vanhasta lavapakustamme oli leimautunut minun autoni, koska lähinnä minä sitä käytin. Kävin sillä luistelemassa, kuljin sillä kaupungille ja lähdin sillä aina kouluun ... äiti ei käyttänyt autoa juuri yhtään.



Näimme ostoskeskuksessa, ja Yona veti minut heti vaatehyllyille.
- Olisiko tämä kiva? kysyin Yonalta ja näytin yhtä paitaa hänelle.
- Ei ei ja ei! Ei lisää ankean harmaata! Jotain värikästä ja pirteää, esimerkiksi tämä! hän sanoi päättävästi ja osoitti yhtä kieltämättä todella hienoa asukokonaisuutta.
- Hm, on se kyllä ihan kiva, vastasin.
- Jaa ihan!? Se on TODELLA kiva, hän korjasi.
- No kokeilen sitä, ja päätän sitten ostanko, sanoin, ja vedin vaatetta vaatetangolta. Yona hymyili minulle.



Kieltämättä tykkäsin Yonan antamasta asukokonaisuudesta, mutta hintalapun osoittama hinta kauhistutti ... päätin kuitenkin harkita. Seuraava vaate ..!



Yona tyrkkäsi minulle tummat pillifarkut sekä mustan kuvioillisen t-paidan. Ihan erilainen kun äskeinen asu, mutta tykkäsin tästäkin. Yona pakotti minut harkitsemaan tätäkin. Next ...



Huhhuh! En pystynyt kun nopeasti vilkaisemaan itseäni peilistä, ja melkein oksensin. Yona ihmetteli reaktiotani;
- Se sopisi sinulle niin hyvin! oli hänen kommenttinsa.
- En edes harkitse mistään hinnasta! sanoin päättäväisesti. Hän tuhahti.



Kun olin sovittanut kolmea asua, en enää jaksanut ajatella uusia vaatteita ja niiden hintoja.
- Yonaaaa! Eikö tämä jo riitä!? kysyin tuskissani.
- No phö, täällä on vaikka mitä hienoa vielä jäljellä, Yona mutisi tonkiessaan vaatehyllyjä.
- Ihan oikeesti, en jaksa! huudahdin.
- No okei. Ei maalaistyttö ole tottunut rajuihin shoppailuihin, hän sanoi vitsillä.
- Hehheh, mutisin.
- Ostat tietysti sen värikkään asun missä oli musta vyö ja harmaat saappaat? Yona kysyi hymyillen ja varmana.
- Se oli hirveän kallis ... mutisin.
- Et sinä kauhean usein shoppailemassa käy, osta nyt! hän huudahti.
- No jaa, okei. Haluaisin kyllä sen mustankin, sanoin.
- Osta sitten kummatkin! Yona sanoi innostuneesti.
- Menee kyllä hirveästi rahaa .. No jaa, ostan ne! sanoin päättäväisesti.
- Hyvä hyvä Ade! Pistät sitten huomenna kouluun jomman kumman, Yona sanoi hymyillen. Hän oli keksinyt minulle lempinimen; Ade. Minusta tuntui ensimmäisen kerran Newarkissa, että minulla oli ystävä ja että minulla oli hauskaa. Hymyilin hänelle takaisin, ja kävelin kassalle.



Maksoin kassantädille ja samalla kevensin kukkaroni painoa huomattavasti .. huhhuh. Ainakin sain lisää käyttökelpoisia vaatteita, ja pääsisin ainakin hetkeksi Yonan shoppailukinuamisista eroon.



Kiitin Yonaa seurasta ja makutuomarina toimimisesta, jonka jälkeen kiipesin autoon ja lähdin ajamaan kotia kohti. Ajaessani kotiin, ajattelin taas vaihteeksi Danielia. Hän oli niin mukava poika, ja haluaisin tavata hänet heti. Toisaalta en tuntenut vielä muita Newarkin poikia .. No, kohta tutustuisin Danieliin paremmin.



Kun pääsin kotiin, näytin äidille uusia vatteita, hän tykkäsi niistä (tai ainakin väitti tykkäävänsä). Sen jälkeen söin spagettia lihapullien kanssa. Ajattelin vielä käydä mesessä katsomassa jos Daniel olisi siellä .. Siitä pojasta alkoi pikkuhiljaa tulemaan pakkomielle, vaikken tuntenut edes koko tyyppiä!



...Daniel ei ollut mesessä, mutta päätin lähettää hänelle sähköpostia. Kyselin vain kuulumisia ja keksin jotain typerää. Toivoin vaan, että Daniel ei huomaisi ainakaan vielä näitä pieniä tunteitani häntä kohtaan. Sitä paitsi enhän minä voinut tietää, jos tapaisin vaikka vieläkin kivemman pojan.



Menin aika myöhään nukkumaan, koska olin koneella niin pitkään. En ehtinyt tänä iltana kirjoittaa päiväkirjaan, mutta samapa tuo.



Aamulla söin tavalliseen tapaan aamupalaksi muroja. Samalla mielessäni kävi, että Yona oli vaatinut eilen illlalla minulta, että pistäisin tänään kouluun uudet vaatteet. Täytyisi vielä käydä nekin vaihtamassa. Pian sen jälkeen lähdinkin lavapakullamme kouluun.



Pääsin koulusta kotiin. Koulussa en taaskaan ollut nähnyt Danielia. Joko poika vältteli minua, tai sitten hän oli kipeä eikä päässyt kouluun. Joka tapauksessa olisin halunnut nähdä Danielia ja olla hänen kanssaan, se olisi hyvää vaihtelua Yonasta ... Ehkä uskaltaisin soittaa Danielille tänään, ennen kun Yona soittaisi minulle.



(sori en ehtinyt ottaa uutta kuvaa niin käytin vanhaa ...)
Pian puhelin soi, ryntäsin vastaamaan. Ehkä Yonalla olisi jotain kiinnostavaa asiaa, tai ehkä hän ehdottaisi yökyläilyä näin viikonlopuksi. Vastasin;
- Adetta täällä, vastasin pirteästi.
- Tota .. moi, tuttu ääni vastasi. Daniel!
- Moi Daniel! hihkaisin ylipirteästi, hän naurahti.
- Kävisikö, että nähtäisiin kohta rullaluisteluradalla? hän kysyi, yllätyin, kun äänessä ei ollut ripaustakaan nolostumista. Olin kuitenkin ihan innoissani.
- Tottakai! Lähden ajamaan sinne ihan pian, vastasin.
- Okei, nähdään kohta! Moido! hän sanoi pirteästi. Hymyilin itsekseni kun suljin puhelimen. Jesjesjesjesjes! Vihdoin. Nyt täytyisi tehdä hyvä vaikutus Danieliin ... Pitäisikö vaihtaa hieno mekkoni päälle? Ei. Ehkä sitten jos menemme joku päivä syömään.



Tapasimme yhteistötontilla. Juttelimme hetken, ja jälleen meillä synkkasi hyvin. Pian päätimme kuitenkin lähteä rullaluistelemaan. Minua hieman jännitti, sillä en ollut rullaluistellut hetkeen ...



Rullaluistelimme hetken, toisiamme aina välillä vilkuillen. Pian kuitenkin päätimme mennä radalta pois. Daniel katsoi minua koko ajan punastellen, ja veikkaan että näytin täysin samalta kun katsoin häntä. Kun pääsimme radalta, Daniel alkoi ...



... flirttailla. Punastelin kun hän puheli vihjailevasti ja yritti hurmata minut.



... Pian pieni flirttailu vaihtui romanttisten asioiden kuiskailuksi. Olin jo ihastunut Danieliin. (en ehtinyt ottaa niistä sydämmistä kuvia, sori :<).



Sitten Danielkin ihastui!



...Pian tanssimme hitaita. Kello alkoi tosin olla jo aika paljon, joten pian pitäisi hyvästellä Daniel.



Hyvästelin Danielin ja lähdin ajamaan poika mielessä kotia kohti. Päässäni huimasi. Ihastuin pitkästä aikaan kunnolla. Huomenna voisin kutsua Danielin meille.



Seuraavana aamuna heräsin johonkin hieman reilu kuuden aikaan. Olisin halunnut nukkua pidempään, olihan nyt lauantai ja vapaata koulusta.



Ajan kulukseni päätin soittaa pienoa sen verran, että alkaisi tulla aamupäivä ja että voisin soittaa Danielille ja kutsua hänet kylään .. Halusin nähdä pojan heti, mutta en viitsinyt soittaa näin aikasin. Saattoihan hän nukkua vielä, ei sitä koskaan tiedä. Pian kuitenkin ovikello soi ...



Siellä oli Daniel! Hän suuteli minua tervehdykseksi ... Taisin olla rakastumassa.



Romanttiset pusut vaihtuivat pian muhinoimiseen ... Daniel kuitenkin sanoi pian, että hänellä oli kiire kotiin ja hän poikkesi vain kävellessään talon ohi, joten hyvästelin hänet. Daniel oli niin täydellinen!



Danielin lähdettyä menin korjaamaan sadon appelsipuustamme.



Kun olin saanut sadon korjattua ilta alkoi hämärtämään. Olin lähdössä sisälle, mutta jäin katselemaan katua jolla asuin. Katselin Danielin taloa miettien; pitäisikö lähteä käymään? Mietin Danielia paikallani monta minuuttia, kunnes vieras ääni havahdutti:
- Viittikkö väistää? hän kysyi.

-------------------------

Eli tässä tää kolmas osa oli. (: Noin 30 kuvaa siihen sisälty.
Seuraavassa jaksossa selviää, kuka toi uusi poika on ja tuleeko siitä kilpailija Danielille? ;> Lisäksi Adetta saa uuden tyttöpuolisen ystävän seuraavassa osassa.

2. Uusia ystäviä ja parempia arvosanoja

Pääsin koulusta kotiin, opettaja oli nostanut arvosanani seiskaan. Koulussa minulle tuli juttelemaan sen miehen tytär, jonka kanssa olin chattaillut. Tyttö esittäytyi Yonaksi, ja vaikutti hieman hemmotellun oloiselta ja diivamaiselta, mutta kaikesta huolimatta pidin hänestä. Sovimme, että soitan hänelle koulun jälkeen. Toivoin, että hänestä tulisi ystävä, joka auttaisi sopeutumaan uuteen paikkaan.



Ennen kun kutsuin Yonan kylään, tein läksyt. Niitä ei kauhean paljoa ollut, mutta oli ne kuitenkin hyvä tehdä edestä pois. Juuri kun sain läksyt päätökseen, pihalta kuului auton ääni ...



Pihalla äitini Eetla Dalstenne nousi romuisesta autosta pois ...
- Äiti?! Missä olet ollut? Kysyin ihmeissäni, en ollut huomannut ettei äiti ollut kotona.
- Kulta, en pystynyt kertomaan sinulle kun olit koulussa, mutta sain töitä toimittajana. Lähdin töihin sillä välin kun olit koulussa, äiti kertoi iloisena.
- Okei, ei se mitään. Kiva kun sait töitä, yritin kuulostaa mahdollisimman iloiselta. Äiti nyökkäsi vastaukseksi.
- Koulussa muuten yksi tyttö tuli juttelemaan minulle, kutsun hänet kylään tänään, sanoin.
- Ai, sepä mukavaa! Eetla huudahti iloisesti.



Menin sisälle soittamaan Yonalle:
- Yona moi, nuoren tytön ääni vastasi puhelimeen.
- Moi, täällä Adetta ...
- Aa joo! Tuunks mä sinne?
- Joo tuu vaan.
- Ouke! Tuun iha pia.
- Joo moi!
- Moro.



Yona valitteli minulle, kuinka hänen kuukausirahasta oli jätetty 20$ pois, koska hän jäi kiinni juomisesta. Mietin mielessäni, että kuinka hemmoteltu tämä nuori oli? Minulta olisi lähtenyt koko kuukausiraha pois! Toivottavasti kaikki Newarkin nuoret ei olleet tällaisia ... Pian ehdotin Yonalle, että menisimme sisälle.



(pahoittelen tota yhtä seinää ..)
Tanssin Yonan kanssa loppu illan. Hän oli ihan kivaa seuraa, vaikka hehkuttikin koko ajan mahtavasta poikaystävästään Masayasta ja kertoi kuinka hän itse pitää kaupungin parhaita bileitä. Hyvästelin pian kuitenkin uuden ystäväni, en jaksanut enää kuunnella.



Yonan lähdettyä päätin kirjoittaa päiväkirjaan. Kerroin koulupäivästä, uudesta ystävästäni Yonasta ja siitä, että haluaisin tutustua muihinkin tyyppeihin. Pian äiti kuitenkin huusi;
- Adettaa, tule syömään! Yleensä hän ei kutsunut erikseen, söin silloin kun halusin, mutta nyt näköjään hän oli halunnut tehdä ruokaa ja leikkiä kunnon kotiäitiä ...



... Tai sitten ei. : D Äitini oli tilannut pizzaa. Samalla kun söin tuoretta, lämmintä pizzaa mietin, olisiko kaupungissa yhtään kivaa poikaa jota voisi treffailla. Halusin kipeästi seuraa vastakkaisestakin sukupuolesta, sitä paitsi en halunnut olla koko nuoruuttani sinkkuna.



Pizzaa syötyäni sanoin äidille hyvät yöt, jonka jälkeen menin nukkumaan. Kello oli noin yksitoista illalla. Ei onneksi mennyt kovin myöhään. Huomenna voisin yrittää tutustua johonkin toiseenkin simiin, kun vain Yonaan. Yona oli ihan jees tyyppi, mutta haluaisin enemmänkin ystäviä. Nukahdin ajatuksessa, että tapaisin jonkun kivan pojan...



Heräsin taas kuudelta. Talossa kuulosti hiljaiselta. Voi olla, että jouduin tänä aamuna lähtemään kouluun yksin. No, täytyi vain kerätä kaikki rohkeus pintaan ja ottaa itseään niskasta kiinni ... Ai niin! Voi hitto, olin unohtanut kysyä saanko mennä autolla kouluun. Toivottavasti äiti heräisi kun olin vielä itse kotona ...



Kävin aamulla heti herättyäni suihkussa, jotta virkistyisin. Eikä kouluunkaan ollut mukava likaisena mennä. Mietin taas kerran tulevaa koulupäivää, ja kertasin mielessäni, että olin varmasti tehnyt kaikki läksyt. Tulin taas kerran siihen tulokseen, että murehdin liikaa.



Kun tulin suihkusta, äitini istui olohuoneessa katsomassa aamu-uutisia. Huokaisin helpotuksesta, voisin kysyä auton lainaamisesta.
- Huomenta Adetta! hän tervehti minua iloisesti.
- Huomenta. Tuota voisinko lainata autoa, että voisin mennä sillä kouluun? kysyin hymyillen.
- Eikös täällä toimi koulubussi? äiti kysyi ihmeissään.
- Joo, mutta se bussikuski on aivan kamala. Sitä paitsi ei siellä bussissa eilenkään ollut ketään, vastasin.
- Ai, no, eiköhän se käy. Aja varovasti! hän varoitti vielä lopuksi, ennen kun käännyin keittiön suuntaan syömään aamupalaa, pian sen jälkeen lähdin kouluun.



Ajoin meidän lavapakullamme koulusta kotiin. Koulussa olin ollut koko päivän vain Yonan kanssa, kuunnellut hänen kyllästyttäviä teiniangstauksiaan ja kuunnellut hänen ihkutuksiaan Masasta. Loppuen lopuksi Yona oli aika pitkästyttävää seuraa; keskustelut pysyivät vain bileiden järjestämisessä, pojissa sekä shoppailussa - ja tietysti pikkuasioista angstaamisessa. Päätin kutsua jonkun niistä kolmesta aikuisesta (ketkä tunsin) kylään, ja pyytää heitä ottamaan tyttärensä mukaan.



Lähdin sisälle tekemään läksyjä. Äiti oli taas töissä, hän pääsi varmaan kolmen maissa. Olin saanut opettajalta arvosanaksi 8,5. Oli kiva pärjätä koulussa hyvin, mutta pelkäsin, että pian minua alettaan pitämään nörttinä tai hikkenä. No, kyllähän Yonallakin oli keskiarvo 10.



Kun olin saanut läksyt tehtyä, menin ulos kylvämään tomaatteja, jota minun oli pitänyt jo eilen tehdä. Pian kuitenkin takaani kuului askelia, ja tervehdys.
- Moi, oletko Adetta? tuntematon poika kysyi ihanalla äänellä.



Käännyin hitaasti pojan puoleen, ja pala nousi kurkkuun. Apua. Tuo poika oli niin .. suloinen. Hän tuli juttelemaan minulle! Olin aivan paniikin vallassa, ja vastasin.
- Öh, ju-juu, olen Ada .. Ad-adetta, vastasin. Helahdin aivan varmasti punaiseksi.
- Juu, niin arvelinkin. Olen muuten Daniel Ozmun, taisit tavata äitini eilen, tämä poika esittäytyi maailman suloisimmalla äänellä. Tähän tyyppiin halusin tutustua.
- Öh juu, tapasinhan minä eilen Jenin, sanoin tökerösti. Poika naurahti, minäkin naurahdin.



Daniel jutteli innokkaasti kaikesta, ja minusta tuntui että meillä synkkasi hyvin.
- Mitä sä harrastat? Daniel kysyi minulta. Siihen mennessä olin jo ehtinyt rentoutua hänen seurassaan, ja vastasin rennosti ja iloisella äänensävyllä:
- Tykkään luistella. Käyn pari kertaa viikossa luistelemassa jäällä, vastasin.
- Ai! Itse tykkään rullaluistelusta, Daniel sanoi pirteänä.
- Niin, rullaluistelu on tosiaan ihan kivaa. Entisessä kotikaupungissa aina kesäisin kävin aina rullaluistelemassa, talvisin luistelin jäällä, kerroin Danielille. Hän nyökkäsi, ja näytti pohtivan jotain.
- Tuota ... Öh, mun pitää lähteä, mutta ... hän sopersi suloisesti. Näytin varmaan tyhmältä kun tuijotin häntä jumaloivalla katseella.
- Niin? sain kysyttyä. Hän vastasi puhumalla yhteen pötköön nopeasti:
- Haluaisitko joskus lähteä kanssani rullaluistelemaan? hän kysyi. Ei ollut tainnut paljon tyttöjä tapailla vapaa-ajalla, kun noin noloa oli kysyä. Naurahdin mielessäni.
- Totta kai, se olisi mukavaa! vastasin. Minusta ei ollut mitään noloa treffailla kaverimielessä (tosin ehkä minulla oli pieniä taka-ajatuksia) vastakkaista sukupuolta vapaa-ajalla.



Kun Daniel oli lähtenyt, kiiruhdin sisälle soittamaan ainoalle Newarkin ystävälleni (entisellä kotipaikalla asuviin ystäviini en pitänyt vielä yhteyttä, koska soittaminen maksoi paljon. Aijoin soittaa sitten kun oli enemmän kerrottavaa).
- Yona täällä.
- No moi! Täällä Adetta!
- Olet iloisen kuuloinen. Onko jotain kivaa tapahtunut? hän kysyi.
- Juu! Tapasin yhden pojan! sanoin Daniel mielessä.
- Ihan tosi!? Asuukse täs lähel? hän sanoi selvästikkin purkkaa jauhaen.
- No, en oikeastaan tiedä. Sanooko Daniel Ozmun niminen mitään? sanoin hymyillen ja kynsiä pureskellen.
- Ai ... se, Yona sanoi ja melkein sylki sanat suustaan.
- Onko Danielissa jotain vikaa? kysyin loukkaantuneena.
- No ... en oikeen tunne häntä. Mut se ei oo kauheesti tyttöjen kaa pyöriny, Yona sanoi.
- Joo, huomasin kyllä, vastasin nauraen.
- Ai, mitä se teki tai sano? Yona kuulosti huvittuneelta.
- Öö, no juteltiin siinä jotain ja sitte se sano et sen pitää lähteä, sitte se kauheen nolona sopersi jotain että voisinko joku päivä mennä sen kaa rullaluistelemaan, sanoin välillä naurahtaen.
- Hei se pyysi sua treffeille! Grau ... Mitä vastasit? Yona kysyi ja jos olisin nähnyt hänen kasvonsa, hän olisi varmaan iskenyt silmää.
- No, tietysti suostuin! Se kyllä kysyi ilman mitään taka-ajatuksia, sanoin Yonalle.
Juttelimme vielä hetken muustakin (tietenkin Yonasta ja Masasta, Yonan bilesuunnitelmista, Yonan kuukausirahasta, Yonan shoppailuista, Yonasta, Yonan asioista, Yona Yona Yona ...). Yona kysyi minua vielä shoppailemaan, ja suostuin siihenkin. Halusin ostaa uusia vaatteita.

---------------------------------

Adetta lähtee ensi jaksossa shoppailemaan, mutta kuka kolmas porukkaan liittyy? (; Entä meneekö Adetta Danielin kanssa rullaluistelemaan? Jos menee, niin miten heillä sujuu? Ihastuuko Adetta Danieliin, tai Daniel Adettaan?
Vihjaan vielä, että seuraavassa osassa mukaan tulee toinenkin poika. Ihastuuko Adetta sittenkin tähän poikaan, eikä Danieliin? ;>

Kunnon saippuasarja. : D
Ens jakso on varmaan pidempi, kun on niin paljon mitä siihen pitäis änkeä.