3. Shoppailua ja ihastumista

Seuraavana aamuna lähdin taas tavalliseen tapaan kouluun meidän autolla. Toisaalta oli noloa kulkea tällaisella vanhalla auton romulla, kun muilla oli hienot liekeillä maalatut urheiluautot, mutta eipä ainakaan kukaan vielä ole tullut naureskelemaan ... ainakaan päin naamaa. Koulussa en nähnyt Danielia, mutta päätin soittaa hänelle koulun jälkeen.



Olin tehnyt ahkerasti töitä koulun eteen, ja koulun jälkeen huomasin opettajani nostavan keskiarvoni kymppiin! Koulussa olin sopinut Yonan kanssa, että lähtisimme tänään kaupungille shoppailemaan. En ollut vieläkään saanut muita kavereita, mutta onneksi Yonasta oli seuraa. Hän sentään jutteli, eikä tullut niitä ärsyttäviä ja ahdistavia hiljaisia hetkiä. Ehkä Yona osaisi auttaa minua ostamaan jotain kivoja vaatteita kaupungilta ...



Kun olin tehnyt läksyt, katsonut lempisarjani tv:stä ja syönyt hieman välipalaa - puhelin soi. Vastasin, ja arvatenkin siellä oli Yona.
- Moi Adetta! hän tervehti iloisesti.
- Moi Yona, vastasin pirteästi.
- Mehän sovittiin shoppailemisesta, niin nähtäiskö stadin tavaratalolla ihan pian? Yona kysyi pirteästi.
- Joo, tottakai! Lähden ihan pian ajelemaan sinne päin, vastasin.
- Okei, ostetaan sulle sitten paljon uusia vaatteita! Nähdään pian! Yona sanoi naurahtaen.
- Öh, moikka, säikähdin. Paljonko minun pitäisi ostaa uusia vaatteita?! Yona varmaan luulisi, että minulla riittäisi rahat tuhannen simeolonin farkkuihin ja hienoihin merkkipaitoihin.



Kun olin hieman siistiytynyt, lähdin autollamme stadia kohden. Oikeastaan vanhasta lavapakustamme oli leimautunut minun autoni, koska lähinnä minä sitä käytin. Kävin sillä luistelemassa, kuljin sillä kaupungille ja lähdin sillä aina kouluun ... äiti ei käyttänyt autoa juuri yhtään.



Näimme ostoskeskuksessa, ja Yona veti minut heti vaatehyllyille.
- Olisiko tämä kiva? kysyin Yonalta ja näytin yhtä paitaa hänelle.
- Ei ei ja ei! Ei lisää ankean harmaata! Jotain värikästä ja pirteää, esimerkiksi tämä! hän sanoi päättävästi ja osoitti yhtä kieltämättä todella hienoa asukokonaisuutta.
- Hm, on se kyllä ihan kiva, vastasin.
- Jaa ihan!? Se on TODELLA kiva, hän korjasi.
- No kokeilen sitä, ja päätän sitten ostanko, sanoin, ja vedin vaatetta vaatetangolta. Yona hymyili minulle.



Kieltämättä tykkäsin Yonan antamasta asukokonaisuudesta, mutta hintalapun osoittama hinta kauhistutti ... päätin kuitenkin harkita. Seuraava vaate ..!



Yona tyrkkäsi minulle tummat pillifarkut sekä mustan kuvioillisen t-paidan. Ihan erilainen kun äskeinen asu, mutta tykkäsin tästäkin. Yona pakotti minut harkitsemaan tätäkin. Next ...



Huhhuh! En pystynyt kun nopeasti vilkaisemaan itseäni peilistä, ja melkein oksensin. Yona ihmetteli reaktiotani;
- Se sopisi sinulle niin hyvin! oli hänen kommenttinsa.
- En edes harkitse mistään hinnasta! sanoin päättäväisesti. Hän tuhahti.



Kun olin sovittanut kolmea asua, en enää jaksanut ajatella uusia vaatteita ja niiden hintoja.
- Yonaaaa! Eikö tämä jo riitä!? kysyin tuskissani.
- No phö, täällä on vaikka mitä hienoa vielä jäljellä, Yona mutisi tonkiessaan vaatehyllyjä.
- Ihan oikeesti, en jaksa! huudahdin.
- No okei. Ei maalaistyttö ole tottunut rajuihin shoppailuihin, hän sanoi vitsillä.
- Hehheh, mutisin.
- Ostat tietysti sen värikkään asun missä oli musta vyö ja harmaat saappaat? Yona kysyi hymyillen ja varmana.
- Se oli hirveän kallis ... mutisin.
- Et sinä kauhean usein shoppailemassa käy, osta nyt! hän huudahti.
- No jaa, okei. Haluaisin kyllä sen mustankin, sanoin.
- Osta sitten kummatkin! Yona sanoi innostuneesti.
- Menee kyllä hirveästi rahaa .. No jaa, ostan ne! sanoin päättäväisesti.
- Hyvä hyvä Ade! Pistät sitten huomenna kouluun jomman kumman, Yona sanoi hymyillen. Hän oli keksinyt minulle lempinimen; Ade. Minusta tuntui ensimmäisen kerran Newarkissa, että minulla oli ystävä ja että minulla oli hauskaa. Hymyilin hänelle takaisin, ja kävelin kassalle.



Maksoin kassantädille ja samalla kevensin kukkaroni painoa huomattavasti .. huhhuh. Ainakin sain lisää käyttökelpoisia vaatteita, ja pääsisin ainakin hetkeksi Yonan shoppailukinuamisista eroon.



Kiitin Yonaa seurasta ja makutuomarina toimimisesta, jonka jälkeen kiipesin autoon ja lähdin ajamaan kotia kohti. Ajaessani kotiin, ajattelin taas vaihteeksi Danielia. Hän oli niin mukava poika, ja haluaisin tavata hänet heti. Toisaalta en tuntenut vielä muita Newarkin poikia .. No, kohta tutustuisin Danieliin paremmin.



Kun pääsin kotiin, näytin äidille uusia vatteita, hän tykkäsi niistä (tai ainakin väitti tykkäävänsä). Sen jälkeen söin spagettia lihapullien kanssa. Ajattelin vielä käydä mesessä katsomassa jos Daniel olisi siellä .. Siitä pojasta alkoi pikkuhiljaa tulemaan pakkomielle, vaikken tuntenut edes koko tyyppiä!



...Daniel ei ollut mesessä, mutta päätin lähettää hänelle sähköpostia. Kyselin vain kuulumisia ja keksin jotain typerää. Toivoin vaan, että Daniel ei huomaisi ainakaan vielä näitä pieniä tunteitani häntä kohtaan. Sitä paitsi enhän minä voinut tietää, jos tapaisin vaikka vieläkin kivemman pojan.



Menin aika myöhään nukkumaan, koska olin koneella niin pitkään. En ehtinyt tänä iltana kirjoittaa päiväkirjaan, mutta samapa tuo.



Aamulla söin tavalliseen tapaan aamupalaksi muroja. Samalla mielessäni kävi, että Yona oli vaatinut eilen illlalla minulta, että pistäisin tänään kouluun uudet vaatteet. Täytyisi vielä käydä nekin vaihtamassa. Pian sen jälkeen lähdinkin lavapakullamme kouluun.



Pääsin koulusta kotiin. Koulussa en taaskaan ollut nähnyt Danielia. Joko poika vältteli minua, tai sitten hän oli kipeä eikä päässyt kouluun. Joka tapauksessa olisin halunnut nähdä Danielia ja olla hänen kanssaan, se olisi hyvää vaihtelua Yonasta ... Ehkä uskaltaisin soittaa Danielille tänään, ennen kun Yona soittaisi minulle.



(sori en ehtinyt ottaa uutta kuvaa niin käytin vanhaa ...)
Pian puhelin soi, ryntäsin vastaamaan. Ehkä Yonalla olisi jotain kiinnostavaa asiaa, tai ehkä hän ehdottaisi yökyläilyä näin viikonlopuksi. Vastasin;
- Adetta täällä, vastasin pirteästi.
- Tota .. moi, tuttu ääni vastasi. Daniel!
- Moi Daniel! hihkaisin ylipirteästi, hän naurahti.
- Kävisikö, että nähtäisiin kohta rullaluisteluradalla? hän kysyi, yllätyin, kun äänessä ei ollut ripaustakaan nolostumista. Olin kuitenkin ihan innoissani.
- Tottakai! Lähden ajamaan sinne ihan pian, vastasin.
- Okei, nähdään kohta! Moido! hän sanoi pirteästi. Hymyilin itsekseni kun suljin puhelimen. Jesjesjesjesjes! Vihdoin. Nyt täytyisi tehdä hyvä vaikutus Danieliin ... Pitäisikö vaihtaa hieno mekkoni päälle? Ei. Ehkä sitten jos menemme joku päivä syömään.



Tapasimme yhteistötontilla. Juttelimme hetken, ja jälleen meillä synkkasi hyvin. Pian päätimme kuitenkin lähteä rullaluistelemaan. Minua hieman jännitti, sillä en ollut rullaluistellut hetkeen ...



Rullaluistelimme hetken, toisiamme aina välillä vilkuillen. Pian kuitenkin päätimme mennä radalta pois. Daniel katsoi minua koko ajan punastellen, ja veikkaan että näytin täysin samalta kun katsoin häntä. Kun pääsimme radalta, Daniel alkoi ...



... flirttailla. Punastelin kun hän puheli vihjailevasti ja yritti hurmata minut.



... Pian pieni flirttailu vaihtui romanttisten asioiden kuiskailuksi. Olin jo ihastunut Danieliin. (en ehtinyt ottaa niistä sydämmistä kuvia, sori :<).



Sitten Danielkin ihastui!



...Pian tanssimme hitaita. Kello alkoi tosin olla jo aika paljon, joten pian pitäisi hyvästellä Daniel.



Hyvästelin Danielin ja lähdin ajamaan poika mielessä kotia kohti. Päässäni huimasi. Ihastuin pitkästä aikaan kunnolla. Huomenna voisin kutsua Danielin meille.



Seuraavana aamuna heräsin johonkin hieman reilu kuuden aikaan. Olisin halunnut nukkua pidempään, olihan nyt lauantai ja vapaata koulusta.



Ajan kulukseni päätin soittaa pienoa sen verran, että alkaisi tulla aamupäivä ja että voisin soittaa Danielille ja kutsua hänet kylään .. Halusin nähdä pojan heti, mutta en viitsinyt soittaa näin aikasin. Saattoihan hän nukkua vielä, ei sitä koskaan tiedä. Pian kuitenkin ovikello soi ...



Siellä oli Daniel! Hän suuteli minua tervehdykseksi ... Taisin olla rakastumassa.



Romanttiset pusut vaihtuivat pian muhinoimiseen ... Daniel kuitenkin sanoi pian, että hänellä oli kiire kotiin ja hän poikkesi vain kävellessään talon ohi, joten hyvästelin hänet. Daniel oli niin täydellinen!



Danielin lähdettyä menin korjaamaan sadon appelsipuustamme.



Kun olin saanut sadon korjattua ilta alkoi hämärtämään. Olin lähdössä sisälle, mutta jäin katselemaan katua jolla asuin. Katselin Danielin taloa miettien; pitäisikö lähteä käymään? Mietin Danielia paikallani monta minuuttia, kunnes vieras ääni havahdutti:
- Viittikkö väistää? hän kysyi.

-------------------------

Eli tässä tää kolmas osa oli. (: Noin 30 kuvaa siihen sisälty.
Seuraavassa jaksossa selviää, kuka toi uusi poika on ja tuleeko siitä kilpailija Danielille? ;> Lisäksi Adetta saa uuden tyttöpuolisen ystävän seuraavassa osassa.